Iso ko?

Kerran iso aina iso, ainakin omassa päässä. Muistan jo ihan pienestä asti, miten terveydenhoitajat ja muut näyttivät käyriä joissa olin aina liian iso ja liian painava. Muistan ensimmäisen kerran lukiossa, kun terveydenhoitaja ei sanonut painosta mitään ja muistankin ääneen ihmetteleeni, ettetkö sano painosta mitään. Totesi vaan että kyllä sä varmaan tiedät olevasi ylipainoinen.

 Mua ei koskaan haitannut tai haittasikin ehkä että olin aika iso. Iso koko ei haitannut kuitenkaan niin paljon että olisin asialle halunnut tehdä mitään. Ehkä ihan hyvä niin, ettei mulla ole dieetin dieettiä alla. Tyydyin siihen mitä olin, pullero, joka kuitenkin liikkui paljon ja peruskunto oli kohdallaan. Kuljin aina vähän millaisissa vaatteissa sattuu, useimmiten isoissa collareissa, tukka takussa ja meikistä ei tietoakaan.

Elokuu 2016

Vasta lähivuosina oma hyvinvointi alkoi kiinnostaa ja se miltä näytän. Viime syksynä asia muuttui haaveilusta todeksi, jolloin aloin muuttamaan elämääni. Paljon turhia kissanristiäisiä pois ja keskittymään siihen mitä itse haluan ja mitä tarvitsen, jotta tavoitteet terveemmästä ja paremmalta näyttävästä tytöstä toteutuisi. Olen aina tiedostanu, ettei musta kovin pientä saa vaikka kuinka yrittäisi. Olen 175cm pitkä, aika iso rakenteinen. Kävin keväällä Inbody mittauksessa. Lihasmassaa oli reilusti normaali naista enemmän, luutakin aika paljon. Inbody mittauksen mukaan mun kehon rasvaton massa on 67kg ja ihannepaino n. 80kg. Näistä itsekkin ymmärtää ettei musta 50kg tule, enkä haluakkaan. Alle 80kg kun pääsis, nii olis kiva :D

Tykkään vahvoista ja lihaksikkaista naisista, jos ei nyt ihan överiksi mennä. Vahva ja lihaksikas haluan myös itse olla joskus. Jotenkin mulle on luontaista yrittää kehittää voimaa ja lihasmassaa ja sellaisesta treenistä eniten tykkäänkin.

En myöskään yritä peitellä sitä että en ihan pieni ole ja ei mun mielestä kuulukkaan, kannetaan ylpeydellä sitä mitä ollaan. Joskus kuitenkin on vaikeaa päästä siitä kuvasta, että on se porukan suurin ja isoin. Nykyisin en edes useimmiten ole, silti monesti näen itseni jättiläisenä ja paljon isompana mitä muut samankokoiset. Nykyisin kuitenkin viihdyn jo aika hyvin kehossani ja voin hyvin. Matkaa siihen unelmavartaloon vielä on, mutta halua ja motivaatiota kulkea kohti parempaa minää ja omaa ulkomuotoa on kova. Uskonkin, että siinä kohtaa kun on täysin tyytyväinen, loppuu kehitys. Kehitettäävää siis löytyy, mutta hyväksyn jo sen millainen olen ja miltä näytän. Useimmiten peilistä näkyy kuitenkin ihan kivan ja suht urheilullisen näköinen tyyppi.

Elokuu 2017